Tuonelan porttien tarkastelussa on alun perin vuonna 1998 Lords of Chaos - The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground nimellä ilmestynyt opus, joka siis kertoo black metallin historiasta. Kirjasta tehtiin uusi paranneltu versio vuonna 2003 ja tämä suomenkielinen laitos on julkaistu vuonna 2008.
Lienee sanomattakin selvää, että kirja pyörii lähinnä Varg Vikernesin ja Eyronymouksen ympärillä; kirkonpolttoja sekä murhia käsitellään varsin laajasti. Varg on itse sanonut tuomitsevansa koko projektin ja kyllähän kirjasta paljon asiavirheitä löytyykin. Lisäksi kirjoittajalla on varsin puolueellinen ja vähättelevä näkökanta koko black metallin suhteen. Paljon turhaa ja varsin kaukaa haettua tietoakin löytyy; ketä kiinnostaa natsien ajatukset ufoista tai amerikkalaiset mielenvikaisuudesta kärsivät koulusurmaajat? Kyseiset aiheet kun eivät itse asiassa edes liity mitenkään black metalliin, amerikkalaisista rikollisista jauhetaan kaiken lisäksi aivan liikaa. Amerikassa ei kirjan kirjoittajan aikaan ollut juurikaan mainittavaa black metal skeneä ja yhtyeet jotka tyylisuuntaa edustivat, joivat mieluummin kaljaa ja käyttivät huumeita kuin olisivat olleet asialleen omistautuneita.
Mayhemin ja Burzumin lisäksi myös saksalainen Absurd on saanut varsin runsaasti palstatilaa, edustaen kansallissosialistista black metallin tyylisuuntaa, josta nykyään tullut melko isokin asia entisissä itäblokin maissa sekä Venäjällä. Nationalismia, kulttuuria ja pakanuutta käsittelevät kirjan osat ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta sitäkin aivan liikaa.
Teoksen ansioksi on kuitenkin laskettava kappaleet, jotka käsittelevät Ruotsin, Suomen, Puolan, Venäjän, Ranskan ja Englannin skeneä, joita olisi tosin voinut käsitellä syväluotaavammallakin kädellä. Venäjän skenekin on nykyään jo paljon suurempi kuin tuolloin.
Nide oli mielenkiintoinen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta lukemaansa tulee suhtautua suurella varauksella, ottaen huomioon kirjoittajan ennakkoasenteen, arveluttavasti valitut haastateltavat ja virheelliset tiedot. Arvosanaa teokselle on vaikea antaa sen ollessa vaikkakin sinällään ihan nautittavaa luettavaa, niin se on kuitenkin sisällöltään varsin arveluttavaa, mitä tulee sen todenperäisyyteen.
Johnny Kniga [2008]
511 sivua
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Huuhkajavuorella [2008]

Heikki Willamon ja Leo Vuorisen yhteistyön tuloksena syntynyt Huuhkajavuorella on mainio luontokirja. Parivaljakko tarkkaili täyden vuodenkierron ajan huuhkajien elämää eräällä Hyypiänmäeksi kutsutulla vuorella. Asuupa vuorella muitakin eläimiä huuhkajien lisäksi; osansa tarkkailusta saavat niin mäyrät, supikoirat kuin ketutkin.
Pöllöjen sielunmaisemasta ei juurikaan tiedetä. Mystisyyden verho on kietonut nämä isot linnut viittansa suojiin kansan tarinoidessa mitä erilaisimpia uskomuksiaan. Vaikka Willamo ja Vuorinen pääsevätkin huuhkajien kanssa "tutuiksi", eivät pöllöt paljasta kaikkein suurimpia salaisuuksiaan ja mystisyyden verho pysyy edelleen tiukassa. Hyvä niin. Pieni mystisyyden aura ympäröi itse kirjaakin hämärine ja tunnelamallisine kuvineen, mikä osaltaan lisää lukunautintoa. Vuoden poikasilla on hyvät oltavat, sillä ruokaa on ympäristössä yli riittävän tarpeen, siksi vuosikin oli vallan otollinen pöllöjen kuvaamiseen. Luontokuvat ovat hienoja ja sommitteluun kuvien ja tekstin välillä on saatu oivallinen balanssi. Varmasti vuoden 2008 parhaita luontokirjoja.
9½/10
Maahenki [2008]
200 sivua
Tunnisteet:
Heikki Willamo,
Kirjallisuus,
Leo Vuorinen
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Nukku-Matti - Suuri unitieto [1988]

Wil Huygenin kertoma ja Rien Poortvlietin kuvittama Nukku-Matti on jatkoa jokseenkin legendaarisille parivaljakon tonttukirjoille. Suuri tonttukirja sekä tonttujen kutsu ovat näiden hollantilaisten veikkosten klassikkoteoksia, joissa esitellään tonttujen maailmaa kaikkine arkiaskareineen, juhlineen ja vaaroineen. Nyt tarkastelussan on kuitenkin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt opus, joka kertoo Nukku-Matin salaisista puuhista.
Taasen kerran ovat ystävämme olleet vaellusretkellä, tällä kertaa vuoristoseudulla. Sattumien kautta he törmäävät Pyrymuoriin, joka paljastaa kaikki Nukku-Matin, tuon maineikkaan unentuojan salaisuudet.
Se, että kirja on jäänyt tonttukirjojen varjoon ei ole mikään ihme, sillä tämä on huomattavasti lyhyempi eivätkä Nukku-Matin salaisuudet ole niin kiinnostavia kuin tonttujen. Poortvlietin kuvitus on kuitenkin jälleen kerran erittäin tasokasta.
7½/10
WSOY [1989]
121 sivua
Tunnisteet:
Kirjallisuus,
Rien Poortvliet,
Wil Huygen
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Tähtiyöt [2009]

Jorma Luhta [1951-] on (luonto)valokuvaaja ja kirjailija Pudasjärveltä. Ensimmäisen luontokirjansa hän julkaisi jo vuonna 1973 ja vuoden 2001 Metsola sekä tämä tuore Tähtiyöt (2009) - jota tässä nyt tarkemmin syynätään - valittiin vuoden luontokirjoiksi julkaisuvuosinaan. Luhta on myös voittanut valokuvataiteen valtionpalkinnon kahteenkin eri otteeseen.
Tähtiyöt käsittelee yöistä metsää, tähtitaivaita ja revontulia sanoin sekä kuvin. Mukana on myös paljon pohdintaa ihmismielen syövereistä kaiken luonnon tarkkailun keskellä. Itse luontokuvat ovat parasta Luhtaa ikinä ja luovat juuri oikeanlaista mystistä tunnelmaa ympärilleen. Jonkin asteisia vaikeuksiakin oli kuvausten yhteydessä ilmennyt, sillä kaupunkien ja ylipäätään asutusten mukanaan tuoma vitsaus, valosaaste tunkeutuu yllättävän tehokkaasti syrjäisemmillekin seuduille. Täydellinen pimeys on välttämätöntä tähtikirkkaita yöitä kuvattaessa. Valosaasteesta voisi jatkaa yleisempääkin kirjoitusta, sen verran ärsyttävä ilmiö on kyseessä maaseudullakin asuvalle. Turhaan läpi yön palavat pihavalot ovat äärimmäinen riesa niille, jotka nauttivat pimeässä vaeltamisesta.
Tekstiltään teos on varsin mainio; pohdintaa käydään välillä elämän varjopuolia tonkien, mutta myös luonnon tarkkailulle annetaan sijaa sopivassa suhteessa. Kuvan tekstin sommittelu sekä painojälki on priimaluokkaa. Sopivan lyhyt opus on luettu äkkiä, mutta houkutteleekin sitten palaamaan äärelleen useampaan kertaan.
9½/10
Maahenki [2009]
84 sivua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

