Rauta-aika [1982]

Rauta-aika on vuonna 1982 valmistunut draamasarja neljässä osassa. Rauta-aika mukailee Kalevalan tapahtumia seuraten tarkemmin Väinämöisen (Väinö), Ilmarisen (Ilmari) sekä Lemminkäisen (Lemminki) edesottamuksia. Käsikirjoituksen laati Paavo Haavikko ja kuvan ohjasi Kalle Holmberg. Musiikit aikanaan valtavaan projektiin loi Aulis Sallinen. Pääosissa nähdään mm. Vesa-Matti Loiri, joka esittää Ilmarista.

Tyylillisesti Rauta-aika on juuri sellaista ajalleen ominaista suomifilmiä kuin voi olettaakin. Raina on aika harvasanainen, mikä antaa sille hieman taiteellista vivahdetta. Samaa ei voi sanoa riettaudesta, jota tungettu melkein jokaiseen neljään osaan kuin väkisin. Nämä irstaat kohdat aiheuttavat lähinnä myötähäpeää, rikkovat muuten niin hyvän kokonaisuuden ja ovat auttamattomasti aivan väärässä paikassa. Musiikilla on teoksessa melko merkittävä osa, josta suoriudutaankin varsin mainioisti.

Kuvaus on onnistunut mallikaasti; kamerat eivät heilu päättömästi minnekkään, kuva on vakaa ja siirtymät riittävän hitaita. Kaiken kaikkiaan Rauta-aika on ihan mallikelpoinen kuva vaihtoehtoisen Kalevalan tulkintansa kanssa.

7½/10

Rauta-aika YLEn elävässä arkistossa
Rauta-aika raportti
TV2: Rauta-aika

Kaaoksen ruhtinaat - Mustan metallin messu [2008]

Tuonelan porttien tarkastelussa on alun perin vuonna 1998 Lords of Chaos - The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground nimellä ilmestynyt opus, joka siis kertoo black metallin historiasta. Kirjasta tehtiin uusi paranneltu versio vuonna 2003 ja tämä suomenkielinen laitos on julkaistu vuonna 2008.

Lienee sanomattakin selvää, että kirja pyörii lähinnä Varg Vikernesin ja Eyronymouksen ympärillä; kirkonpolttoja sekä murhia käsitellään varsin laajasti. Varg on itse sanonut tuomitsevansa koko projektin ja kyllähän kirjasta paljon asiavirheitä löytyykin. Lisäksi kirjoittajalla on varsin puolueellinen ja vähättelevä näkökanta koko black metallin suhteen. Paljon turhaa ja varsin kaukaa haettua tietoakin löytyy; ketä kiinnostaa natsien ajatukset ufoista tai amerikkalaiset mielenvikaisuudesta kärsivät koulusurmaajat? Kyseiset aiheet kun eivät itse asiassa edes liity mitenkään black metalliin, amerikkalaisista rikollisista jauhetaan kaiken lisäksi aivan liikaa. Amerikassa ei kirjan kirjoittajan aikaan ollut juurikaan mainittavaa black metal skeneä ja yhtyeet jotka tyylisuuntaa edustivat, joivat mieluummin kaljaa ja käyttivät huumeita kuin olisivat olleet asialleen omistautuneita.

Mayhemin ja Burzumin lisäksi myös saksalainen Absurd on saanut varsin runsaasti palstatilaa, edustaen kansallissosialistista black metallin tyylisuuntaa, josta nykyään tullut melko isokin asia entisissä itäblokin maissa sekä Venäjällä. Nationalismia, kulttuuria ja pakanuutta käsittelevät kirjan osat ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta sitäkin aivan liikaa.

Teoksen ansioksi on kuitenkin laskettava kappaleet, jotka käsittelevät Ruotsin, Suomen, Puolan, Venäjän, Ranskan ja Englannin skeneä, joita olisi tosin voinut käsitellä syväluotaavammallakin kädellä. Venäjän skenekin on nykyään jo paljon suurempi kuin tuolloin.

Nide oli mielenkiintoinen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta lukemaansa  tulee suhtautua suurella varauksella, ottaen huomioon kirjoittajan ennakkoasenteen, arveluttavasti valitut haastateltavat ja virheelliset tiedot. Arvosanaa teokselle on vaikea antaa sen ollessa vaikkakin sinällään ihan nautittavaa luettavaa, niin se on kuitenkin sisällöltään varsin arveluttavaa, mitä tulee sen todenperäisyyteen.

Johnny Kniga [2008]
511 sivua

Vordr - I [2004]

Lappeenranta on tunnettu vahvasta black metal skenestään ja sieltä tulee myös tämä kolmen kopla, Vordr, jonka debyyttialbumia tarkastellaan nyt hieman lähemmin. Vordrin black metal on sukua Ildjarnin tyyliselle punkahtavalle ja primitiiviselle ilmaisulle jossa on annettu reilusti sijaa luonnon ylistämiselle ja misantropialle. Niin raakaa äänimaisemaa ei kuitenkaan Vordrin takaa löydy kuin mitä Ildjanin levyillä on perinteisesti ollut. Kappaleet etenevät raivolla eteenpäin saaden aikaan humppakompin siivittämän hurmostilan. Välistä riffit nojaavat aavistuksen death metalmaisiin sävyihin.

Levy aukeaa kuorolaulu-introlla, joka on todennäköisesti jokin kansanlaulu. Epätavallinen intro on erittäin tervetullut aloitus ja eittämättä tuo heti ripauksen omintakeisuutta jo alkumetreillä. Albumi on koko kestonsa ajan tasapainossa nopeiden ja hitaiden kappaleiden suhteen varmistaen näin oivallisen tasaisen kokonaisuuden. Erityisiä suosikkikappaleita on melkolailla mahdotonta nostaa esiin näin eheästä kokonaisuudesta, mutta ehkäpä sellaiset raidat kuten napakka Fury, riivattu Under the Roots sekä astetta melankolisempi Veil of Sorrow ansaitsisivat erikoismaininnan. Vokaalit ovat riehakasta korkeata huutoa, mikä sopiikin kuvaan vallan mainioisti. Levy loppuu samaan mieskuoroon mistä se alkoikin, ympyrä on siis sulkeutunut. Lienee myös viisainta tässä vaiheessa todeta, että soundimaailma tukee kappaleita likipitäen täydellisesti; alkukantaisesti riipivät kitarat, aavistuksen särkevä laulu sekä orgaaniset rummut ovat kaukana tuotetusta äänimaisemasta, vaikka biiseistä saakin hyvin selvää.

"Twigs crackle and rustle
Pine combs fall
Impossible to avoid
Human-free, fresh air"

Vordrin primitiivisen energian täyteinen musiikki ilmentää täydellisesti villiä luontoa; se on armotonta eikä se anna anteeksi. Se on alkukantaista mustaa voimaa, joka nousee kylmämä hengityksenä vuorten onkaloista ja kivien koloista. Se on äänetöntä vihan energiaa, joka vaeltaa humuksen tuoksuisissa loputtomissa erämaissa. Se on havuja ja sammalta. Kokonaisuudessaan tämä debyytti on loistava osoitus siitä, kuinka vielä 2000-luvullakin ilmenee sarjassaan erittäin hyviä black metal levytyksiä.

9/10

Levystä on myös saatavilla Debemur Mortin julkaisema vinyyliversio, jossa on erilainen kansikuva.



Gand: vocals, strings
Elemental: strings
Vitterholm: drums

1. Intro 0:58
2. Rhythm of the Storms 0:58
3. Fury 2:04
4. Harvesting the Crop of the Ancient 2:10
5. Under the Roots 2:01
6. Winter Desolation 4:19
7. Fertile Human Waste 3:55
8. At Night... 2:33
9. Veil of Sorrow 5:21
10. The Seed of Thundering Wrath 2:13
11. The Usurper 2:21
12. Thy Purifying Rain 3:31
13. Adept of the Woods 2:04
14. To Gaze at the Infinity of Terror 2:15
15. Temn Laida 5:00
16. Outro 3:18

45:00

Nykta [2004]

Huuhkajavuorella [2008]

Heikki Willamon ja Leo Vuorisen yhteistyön tuloksena syntynyt Huuhkajavuorella on mainio luontokirja. Parivaljakko tarkkaili täyden vuodenkierron ajan huuhkajien elämää eräällä Hyypiänmäeksi kutsutulla vuorella. Asuupa vuorella muitakin eläimiä huuhkajien lisäksi; osansa tarkkailusta saavat niin mäyrät, supikoirat kuin ketutkin.

Pöllöjen sielunmaisemasta ei juurikaan tiedetä. Mystisyyden verho on kietonut nämä isot linnut viittansa suojiin kansan tarinoidessa mitä erilaisimpia uskomuksiaan. Vaikka Willamo ja Vuorinen pääsevätkin huuhkajien kanssa "tutuiksi", eivät pöllöt paljasta kaikkein suurimpia salaisuuksiaan ja mystisyyden verho pysyy edelleen tiukassa. Hyvä niin. Pieni mystisyyden aura ympäröi itse kirjaakin hämärine ja tunnelamallisine kuvineen, mikä osaltaan lisää lukunautintoa. Vuoden poikasilla on hyvät oltavat, sillä ruokaa on ympäristössä yli riittävän tarpeen, siksi vuosikin oli vallan otollinen pöllöjen kuvaamiseen. Luontokuvat ovat hienoja ja sommitteluun kuvien ja tekstin välillä on saatu oivallinen balanssi. Varmasti vuoden 2008 parhaita luontokirjoja.

9½/10

Maahenki [2008]

200 sivua

Nukku-Matti - Suuri unitieto [1988]

Wil Huygenin kertoma ja Rien Poortvlietin kuvittama Nukku-Matti on jatkoa jokseenkin legendaarisille parivaljakon tonttukirjoille. Suuri tonttukirja sekä tonttujen kutsu ovat näiden hollantilaisten veikkosten klassikkoteoksia, joissa esitellään tonttujen maailmaa kaikkine arkiaskareineen, juhlineen ja vaaroineen. Nyt tarkastelussan on kuitenkin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt opus, joka kertoo Nukku-Matin salaisista puuhista.

Taasen kerran ovat ystävämme olleet vaellusretkellä, tällä kertaa vuoristoseudulla. Sattumien kautta he törmäävät Pyrymuoriin, joka paljastaa kaikki Nukku-Matin, tuon maineikkaan unentuojan salaisuudet.

Se, että kirja on jäänyt tonttukirjojen varjoon ei ole mikään ihme, sillä tämä on huomattavasti lyhyempi eivätkä Nukku-Matin salaisuudet ole niin kiinnostavia kuin tonttujen. Poortvlietin kuvitus on kuitenkin jälleen kerran erittäin tasokasta.

7½/10

WSOY [1989]

121 sivua

Tähtiyöt [2009]

Jorma Luhta [1951-] on (luonto)valokuvaaja ja kirjailija Pudasjärveltä. Ensimmäisen luontokirjansa hän julkaisi jo vuonna 1973 ja vuoden 2001 Metsola sekä tämä tuore Tähtiyöt (2009) - jota tässä nyt tarkemmin syynätään - valittiin vuoden luontokirjoiksi julkaisuvuosinaan. Luhta on myös voittanut valokuvataiteen valtionpalkinnon kahteenkin eri otteeseen.

Tähtiyöt käsittelee yöistä metsää, tähtitaivaita ja revontulia sanoin sekä kuvin. Mukana on myös paljon pohdintaa ihmismielen syövereistä kaiken luonnon tarkkailun keskellä. Itse luontokuvat ovat parasta Luhtaa ikinä ja luovat juuri oikeanlaista mystistä tunnelmaa ympärilleen. Jonkin asteisia vaikeuksiakin oli kuvausten yhteydessä ilmennyt, sillä kaupunkien ja ylipäätään asutusten mukanaan tuoma vitsaus, valosaaste tunkeutuu yllättävän tehokkaasti syrjäisemmillekin seuduille. Täydellinen pimeys on välttämätöntä tähtikirkkaita yöitä kuvattaessa. Valosaasteesta voisi jatkaa yleisempääkin kirjoitusta, sen verran ärsyttävä ilmiö on kyseessä maaseudullakin asuvalle. Turhaan läpi yön palavat pihavalot ovat äärimmäinen riesa niille, jotka nauttivat pimeässä vaeltamisesta.

Tekstiltään teos on varsin mainio; pohdintaa käydään välillä elämän varjopuolia tonkien, mutta myös luonnon tarkkailulle annetaan sijaa sopivassa suhteessa. Kuvan tekstin sommittelu sekä painojälki on priimaluokkaa. Sopivan lyhyt opus on luettu äkkiä, mutta houkutteleekin sitten palaamaan äärelleen useampaan kertaan.

9½/10

Maahenki [2009]
84 sivua

Satanic Warmaster - Carelian Satanist Madness [2005]

Satanic Warmaster tuskin kaivannee esittelyjä, onhan Satanic Tyrant Werwolf varsin suosittu lajissaan perinteisen black metallin saralla. Yhtyeeltä on näillä näkymin tulossa neljäs täyspitkä albumi jossain vaiheessa kuluvaa vuotta, joten päätin ottaa lähempään tarkasteluun bändin edellisen pitkäsoiton, joka tunnetaan nimellä Carelian Satanist Madness.

Vuonna 2005 julkaistua Carelian Satanist Madnessiä pidetään yleisesti SW:n parhaimpana tuotoksena, jota se kieltämättä taitaakin olla. Kahdeksan kappaletta sisällään pitävä albumi on oiva malliesimerkki siitä, miltä suomalaisen black metallin tulisi kuulostaa. Levyn reippaasti avaava The Vampiric Tyrant osuu kultasuoneen heti kättelyssä; ikimuistoiset riffit liihottavat vampyyrin siivin suoraan korvakäytäviin saaden aikaan jylhän ja kylmän tunnelman kuin karpaateilta konsanaan. Toisena kuultava nimikkokappale on muodostunut - kuten ensimmäinenkin - pienoiseksi hitiksi verkkaisen keskitempoisessa tunnelmoinnissaan. Häpeilemättömän tarttuva kertosäe takaa onnistuneen biisin. Kolmas kappale, True Blackness palaa black metallin ensimmäisen aallon lähteille tuoden mieleen Mayhemin Deathcrushin aikaisen tuotannon. Vaikka kyseisen kappaleen alku onkin melko suoraa kopiointia, ei näin toimivassa konseptissa jää juurikaan valittamisen aihetta. Järjestyksessään neljäs piisi jatkaa kakkoskappaleen viitoittamaa hitaampaa tunnelmointia ollen jälleen jollain tapaa tarttuvakin.

"When the fullmoon shines, the werewolf strikes
The human fear sings my song
When carelian forests echoe with your death
The spirit is regained by the aware"

Levyn puolenvälin jälkeen meno tasaantuu hieman viimeisten kappaleiden jäädessä neljän ensimmäisen jalkoihin. Eaten by Rats, 666 sekä My Kingdom of Darkness ovat temmossaan reippaampia ja hieman yllätyksettömiä, mutta toimivat siitä huolimatta loistavasti. Viimeisenä kuultava Blessed be, the Grim Arts! on outron tapainen ambient instrumentaali, joka antaa 40-minuuttiselle platalle arvoisensa lopun.

Ilmeisesti neliraiturilla nouhoitettuun albumiin on saatu loihdittua juuri siihen sopiva äänimaisema; kylmä ja raaka, mutta tarpeeksi selvä. Kaukana ollaan tuotetusta nykysaundista, mutta mitään lo-fi-sihinää ei kaiuttimista sentään ryöppyä. Itse Nazgul vastaa rumpuja ja rytmikitaroita lukuunottamatta kaikista soittimista itse. Suurimman osan rumputyöskentelystä hoitaa siis mm. Vordrista ja Hoathista tuttu vHolm ja kitarassa esiintyy T.H.

Vaikka kappaleiden sanoitukset pyörivätkin varsin kliseisten aiheiden kuten vampirismin ja ihmissusien ympärillä, sopivat ne musiikilliseen ilmaisuun täydellisesti. Tarkkaan harkittu kokonaisuus ilmenee monipuolisena ja palkitsevana kuuntelukokemuksena. Kaiken kaikkiaan Satanic Warmaster on pyöräyttänyt levyn, joka todennäköisesti muotoutuu jonkin sortin klassikoksi ajan myötä.

9/10

T.H.: guitars
Vholm: drums (paitsi 2 & 5)

Satanic Tyrant Werwolf: everything else

1. The Vampiric Tyrant 4:48
2. Carelian Satanist Madness 8:11
3. True Blackness 4:09
4. My Dreams of 8 4:49
5. Eaten by Rats 3:40
6. 666 5:00
7. My Kingdom of Darkness 3:41
8. Blessed Be, the Grim Arts! 6:38

40:56

No Colours Records [2005]

Digipack version limited to 1000 copies.

LP version limited to 1500 copies on black, red & white vinyl (500 copies each) & comes with A2 poster.
Picture LP released in 2009 limited to 500 copies.

MC version released in August 2006 by Tour-de-Garde

Productions with different artwork limited to 500 hand-numbered copies.

http://www.myspace.com/opferblut

Avaus

Tuonelan portit tuo esiin ajatuksia taiteesta; musiikisita, kirjallisuudesta, elokuvista ja kuvataiteesta, miksei jostain muustakin taiteenmuodosta. Vaikka pääaiheena onkin taide, ei erinäisten kirjoitusten ja mietelmien julkaiseminen ole pois suljettu.

Tarkasteluun pääsevät levyt ja elokuvat siinä missä kirjatkin julkaisujen ollessa lähinnä arvioita. Kuvataiteen puolesta liikutaan lähinnä taiteilijoiden sielunmaisemia koskevissa jutuissa sekä kuvien analysoimisessa. Arviontiasteikko liikkuu koulusta tutuilla arvosanoilla 4-10.