Mustan Kuun Lapset - Suruntuoja [2002]

Levypiknick II

Levypiknickin toisena kohteena on valitsemani Mustan Kuun Lapsien ensimmäinen kokopitkä levy Suruntuoja, joka nauhoitettiin melkein kymmenen vuotta sitten Popstudiolla vuonna 2001 ja julkaistiin seuraavana vuonna myöskin suomalaisen Northern Sound Recordsin toimesta. Itse MuKuLat on perustettu jo vuonna 1993 ja jonkinlaiseksi meriitiksi voitaneen laskea sekin, että ensimmäisen demon ...Kunnes loppuu yö:n kappaleita soitettiin jopa Ylellä asti. Bändi kuopattiin vuoden 2007 lopulla, mutta ajankohtaiseksi sen tekee sellainen seikka, että Mustan Kuun Lapset heittivät harvinaislaatuisen haudantakaisen keikan Turun TVO:n hautajaisissa. Pandaluolaan!

MuKuLoiden musiikille ovat ominaista niin black- kuin death metallinkin kanssa flirttailu, mutta helpoimmin yhtye sujahtaa dark metal kategoriaan. Tämä siksi, että bändi on kulkenut jo melko kauaksi varsinaisesta black metallista, jota se ehkä vielä Prologi lyhytsoiton aikoihin saattoi edustaa. Musiikillisesti Suruntuoja on kuitenkin melkolailla painottunut nimen omaan black metallista ammentaviin vaikutteisiin niin kitaroinnin kuin vokaalienkin osalta. Suruntuoja on myöskin esteettisesti hyvin black metalmainen. Erottava tekijä onkin lähinnä sanoituksellinen osasto, joka kuitenkin pyörii alakuloisuuden ja kuoleman kauneuden ympärillä, mutta  ilman kyseiseen genreen leimaavaa saatanallisuutta. Mainittavahan on tietenkin, jos ei nyt aivan niin kuitenkin melkein poikkeuksellisen tyylitajuisesta runouden ilmentymistä, jotka ovat kaikki tulvineet Pete Lehtisen kaihoisesta mielestä. Sanat, joita mies tuottaa ovat sen verran kauniita ja koskettavia, ettei auta muu kuin riisua se lakki päästä ja istua hetkeksi alas.

"Vielä heräätkö päivään vai jo tunnetko maan

joka tuoksusi täältä pois vie kokonaan

älä pelkoas' näytä, suru kylmäksi kitke

jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke"

Levy alkaa mainiosti Ajattoman myötä ja kappale nouseekin samanrien albumin kärkikastiin. Meno laskee hieman toisena kuultavan Seremonian aikana, mutta laatu kuitenkin on ja pysyy. Suruntuoja itsessään on myöskin levyn parasta antia kaikessa hempeilyssään, levyhän alkoi kahdella rutistuksella, joten olikin jo oiva aika seestyä. Neljäs kappale Ennen unta katkaisee voittokulun eikä tunnu lähtevän sitten millään, melkolailla tylsän persoonaton kipale jota ei koskaan muista jälkikäteen. Loput levystä toimiikin taasen paremmin; Köysi on kuuluva myöskin parhaimmistoon ja Sodoman ilmestys onkin sitten oma lukunsa aivan erikseen; biisi on eräänlainen tietoinen tyylirikko, joka härskiydellään, mustalla huumorillaan ja rokimmalla otteellaan on kuin joltain aivan muulta levyltä, mutta toimii ehkä juuri siksi. MuKuLat jatkoi "tyylirikko-kappaleiden" perinnettä myös seuraavilla levyillään. Toisten laskettua seppeleet palauttaa kuulijan takaisin hitaamman puoleisen tunnelmoinnin pariin, mutta levyn päättävä Taivaan takana jatkaa taas kerran hieman tyylistä poiketen aavistuksen suoraviivaisemmalla linjalla, mutta kaikessa täysin onnistuen.

Dies Irae julkaisi MKL:n kaksi ensimmäistä levyä kahden CD:n pakettin vuonna 2005. Alkuperäisten saatavuudesta en tiedä, mutta ainakin yhtyeen järjestyksessään toinen levy, Kauniinhauta oli rajoitettu vain 1000 kappaleeseen.

Mustan Kuun Lapsien pistettyä pillit pussiin saivat yhtyeen jäsenet toteuttaa uusia suunnitelmia uusien projektien parissa, joista yksi on erittäin suositeltava Talvenranta, joka jatkaa siitä mihin MuKuLat viimeisen albumin yhteydessä syntyneen akustisen Morfiinisiivet -kappaleen kanssa jäi. Orkesterin muodostavat Pete Lehtinen, goottirock-yhtye Varjon Antti Lautala, MKL:n entinen sessioviulista Jukka Malinen sekä Heikki Piipari.

Toinen MKL:stä alkunsa saanut projekti kantaa Septemberwolf nimeä ja soittaa enemmän death metalliin kallellaan olevaa musiikkia.

9-/10

1. Ajaton 05:14
2. Seremonia 05:14
3. Suruntuoja 07:28
4. Ennen unta 06:40
5. Köysi 04:31
6. Sodoman ilmestys 03:04
7. Toisten laskettua seppeleet 07:50
8. Taivaan takana 03:16

43:17

Pete Lehtinen: vocals, guitars, synth
Pete Tamminen: guitars, vocals
Mikko Hautala: drums
Kari Kinnunen: bass

Northern Sound Records [2002]

Myspace

Kaaoksen ruhtinaat - Mustan metallin messu [2008]

Tuonelan porttien tarkastelussa on alun perin vuonna 1998 Lords of Chaos - The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground nimellä ilmestynyt opus, joka siis kertoo black metallin historiasta. Kirjasta tehtiin uusi paranneltu versio vuonna 2003 ja tämä suomenkielinen laitos on julkaistu vuonna 2008.

Lienee sanomattakin selvää, että kirja pyörii lähinnä Varg Vikernesin ja Eyronymouksen ympärillä; kirkonpolttoja sekä murhia käsitellään varsin laajasti. Varg on itse sanonut tuomitsevansa koko projektin ja kyllähän kirjasta paljon asiavirheitä löytyykin. Lisäksi kirjoittajalla on varsin puolueellinen ja vähättelevä näkökanta koko black metallin suhteen. Paljon turhaa ja varsin kaukaa haettua tietoakin löytyy; ketä kiinnostaa natsien ajatukset ufoista tai amerikkalaiset mielenvikaisuudesta kärsivät koulusurmaajat? Kyseiset aiheet kun eivät itse asiassa edes liity mitenkään black metalliin, amerikkalaisista rikollisista jauhetaan kaiken lisäksi aivan liikaa. Amerikassa ei kirjan kirjoittajan aikaan ollut juurikaan mainittavaa black metal skeneä ja yhtyeet jotka tyylisuuntaa edustivat, joivat mieluummin kaljaa ja käyttivät huumeita kuin olisivat olleet asialleen omistautuneita.

Mayhemin ja Burzumin lisäksi myös saksalainen Absurd on saanut varsin runsaasti palstatilaa, edustaen kansallissosialistista black metallin tyylisuuntaa, josta nykyään tullut melko isokin asia entisissä itäblokin maissa sekä Venäjällä. Nationalismia, kulttuuria ja pakanuutta käsittelevät kirjan osat ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta sitäkin aivan liikaa.

Teoksen ansioksi on kuitenkin laskettava kappaleet, jotka käsittelevät Ruotsin, Suomen, Puolan, Venäjän, Ranskan ja Englannin skeneä, joita olisi tosin voinut käsitellä syväluotaavammallakin kädellä. Venäjän skenekin on nykyään jo paljon suurempi kuin tuolloin.

Nide oli mielenkiintoinen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta lukemaansa  tulee suhtautua suurella varauksella, ottaen huomioon kirjoittajan ennakkoasenteen, arveluttavasti valitut haastateltavat ja virheelliset tiedot. Arvosanaa teokselle on vaikea antaa sen ollessa vaikkakin sinällään ihan nautittavaa luettavaa, niin se on kuitenkin sisällöltään varsin arveluttavaa, mitä tulee sen todenperäisyyteen.

Johnny Kniga [2008]
511 sivua

Vordr - I [2004]

Lappeenranta on tunnettu vahvasta black metal skenestään ja sieltä tulee myös tämä kolmen kopla, Vordr, jonka debyyttialbumia tarkastellaan nyt hieman lähemmin. Vordrin black metal on sukua Ildjarnin tyyliselle punkahtavalle ja primitiiviselle ilmaisulle jossa on annettu reilusti sijaa luonnon ylistämiselle ja misantropialle. Niin raakaa äänimaisemaa ei kuitenkaan Vordrin takaa löydy kuin mitä Ildjanin levyillä on perinteisesti ollut. Kappaleet etenevät raivolla eteenpäin saaden aikaan humppakompin siivittämän hurmostilan. Välistä riffit nojaavat aavistuksen death metalmaisiin sävyihin.

Levy aukeaa kuorolaulu-introlla, joka on todennäköisesti jokin kansanlaulu. Epätavallinen intro on erittäin tervetullut aloitus ja eittämättä tuo heti ripauksen omintakeisuutta jo alkumetreillä. Albumi on koko kestonsa ajan tasapainossa nopeiden ja hitaiden kappaleiden suhteen varmistaen näin oivallisen tasaisen kokonaisuuden. Erityisiä suosikkikappaleita on melkolailla mahdotonta nostaa esiin näin eheästä kokonaisuudesta, mutta ehkäpä sellaiset raidat kuten napakka Fury, riivattu Under the Roots sekä astetta melankolisempi Veil of Sorrow ansaitsisivat erikoismaininnan. Vokaalit ovat riehakasta korkeata huutoa, mikä sopiikin kuvaan vallan mainioisti. Levy loppuu samaan mieskuoroon mistä se alkoikin, ympyrä on siis sulkeutunut. Lienee myös viisainta tässä vaiheessa todeta, että soundimaailma tukee kappaleita likipitäen täydellisesti; alkukantaisesti riipivät kitarat, aavistuksen särkevä laulu sekä orgaaniset rummut ovat kaukana tuotetusta äänimaisemasta, vaikka biiseistä saakin hyvin selvää.

"Twigs crackle and rustle
Pine combs fall
Impossible to avoid
Human-free, fresh air"

Vordrin primitiivisen energian täyteinen musiikki ilmentää täydellisesti villiä luontoa; se on armotonta eikä se anna anteeksi. Se on alkukantaista mustaa voimaa, joka nousee kylmämä hengityksenä vuorten onkaloista ja kivien koloista. Se on äänetöntä vihan energiaa, joka vaeltaa humuksen tuoksuisissa loputtomissa erämaissa. Se on havuja ja sammalta. Kokonaisuudessaan tämä debyytti on loistava osoitus siitä, kuinka vielä 2000-luvullakin ilmenee sarjassaan erittäin hyviä black metal levytyksiä.

9/10

Levystä on myös saatavilla Debemur Mortin julkaisema vinyyliversio, jossa on erilainen kansikuva.



Gand: vocals, strings
Elemental: strings
Vitterholm: drums

1. Intro 0:58
2. Rhythm of the Storms 0:58
3. Fury 2:04
4. Harvesting the Crop of the Ancient 2:10
5. Under the Roots 2:01
6. Winter Desolation 4:19
7. Fertile Human Waste 3:55
8. At Night... 2:33
9. Veil of Sorrow 5:21
10. The Seed of Thundering Wrath 2:13
11. The Usurper 2:21
12. Thy Purifying Rain 3:31
13. Adept of the Woods 2:04
14. To Gaze at the Infinity of Terror 2:15
15. Temn Laida 5:00
16. Outro 3:18

45:00

Nykta [2004]

Satanic Warmaster - Carelian Satanist Madness [2005]

Satanic Warmaster tuskin kaivannee esittelyjä, onhan Satanic Tyrant Werwolf varsin suosittu lajissaan perinteisen black metallin saralla. Yhtyeeltä on näillä näkymin tulossa neljäs täyspitkä albumi jossain vaiheessa kuluvaa vuotta, joten päätin ottaa lähempään tarkasteluun bändin edellisen pitkäsoiton, joka tunnetaan nimellä Carelian Satanist Madness.

Vuonna 2005 julkaistua Carelian Satanist Madnessiä pidetään yleisesti SW:n parhaimpana tuotoksena, jota se kieltämättä taitaakin olla. Kahdeksan kappaletta sisällään pitävä albumi on oiva malliesimerkki siitä, miltä suomalaisen black metallin tulisi kuulostaa. Levyn reippaasti avaava The Vampiric Tyrant osuu kultasuoneen heti kättelyssä; ikimuistoiset riffit liihottavat vampyyrin siivin suoraan korvakäytäviin saaden aikaan jylhän ja kylmän tunnelman kuin karpaateilta konsanaan. Toisena kuultava nimikkokappale on muodostunut - kuten ensimmäinenkin - pienoiseksi hitiksi verkkaisen keskitempoisessa tunnelmoinnissaan. Häpeilemättömän tarttuva kertosäe takaa onnistuneen biisin. Kolmas kappale, True Blackness palaa black metallin ensimmäisen aallon lähteille tuoden mieleen Mayhemin Deathcrushin aikaisen tuotannon. Vaikka kyseisen kappaleen alku onkin melko suoraa kopiointia, ei näin toimivassa konseptissa jää juurikaan valittamisen aihetta. Järjestyksessään neljäs piisi jatkaa kakkoskappaleen viitoittamaa hitaampaa tunnelmointia ollen jälleen jollain tapaa tarttuvakin.

"When the fullmoon shines, the werewolf strikes
The human fear sings my song
When carelian forests echoe with your death
The spirit is regained by the aware"

Levyn puolenvälin jälkeen meno tasaantuu hieman viimeisten kappaleiden jäädessä neljän ensimmäisen jalkoihin. Eaten by Rats, 666 sekä My Kingdom of Darkness ovat temmossaan reippaampia ja hieman yllätyksettömiä, mutta toimivat siitä huolimatta loistavasti. Viimeisenä kuultava Blessed be, the Grim Arts! on outron tapainen ambient instrumentaali, joka antaa 40-minuuttiselle platalle arvoisensa lopun.

Ilmeisesti neliraiturilla nouhoitettuun albumiin on saatu loihdittua juuri siihen sopiva äänimaisema; kylmä ja raaka, mutta tarpeeksi selvä. Kaukana ollaan tuotetusta nykysaundista, mutta mitään lo-fi-sihinää ei kaiuttimista sentään ryöppyä. Itse Nazgul vastaa rumpuja ja rytmikitaroita lukuunottamatta kaikista soittimista itse. Suurimman osan rumputyöskentelystä hoitaa siis mm. Vordrista ja Hoathista tuttu vHolm ja kitarassa esiintyy T.H.

Vaikka kappaleiden sanoitukset pyörivätkin varsin kliseisten aiheiden kuten vampirismin ja ihmissusien ympärillä, sopivat ne musiikilliseen ilmaisuun täydellisesti. Tarkkaan harkittu kokonaisuus ilmenee monipuolisena ja palkitsevana kuuntelukokemuksena. Kaiken kaikkiaan Satanic Warmaster on pyöräyttänyt levyn, joka todennäköisesti muotoutuu jonkin sortin klassikoksi ajan myötä.

9/10

T.H.: guitars
Vholm: drums (paitsi 2 & 5)

Satanic Tyrant Werwolf: everything else

1. The Vampiric Tyrant 4:48
2. Carelian Satanist Madness 8:11
3. True Blackness 4:09
4. My Dreams of 8 4:49
5. Eaten by Rats 3:40
6. 666 5:00
7. My Kingdom of Darkness 3:41
8. Blessed Be, the Grim Arts! 6:38

40:56

No Colours Records [2005]

Digipack version limited to 1000 copies.

LP version limited to 1500 copies on black, red & white vinyl (500 copies each) & comes with A2 poster.
Picture LP released in 2009 limited to 500 copies.

MC version released in August 2006 by Tour-de-Garde

Productions with different artwork limited to 500 hand-numbered copies.

http://www.myspace.com/opferblut