Jorma Luhta [1951-] on (luonto)valokuvaaja ja kirjailija Pudasjärveltä. Ensimmäisen luontokirjansa hän julkaisi jo vuonna 1973 ja vuoden 2001 Metsola sekä tämä tuore Tähtiyöt (2009) - jota tässä nyt tarkemmin syynätään - valittiin vuoden luontokirjoiksi julkaisuvuosinaan. Luhta on myös voittanut valokuvataiteen valtionpalkinnon kahteenkin eri otteeseen.
Tähtiyöt käsittelee yöistä metsää, tähtitaivaita ja revontulia sanoin sekä kuvin. Mukana on myös paljon pohdintaa ihmismielen syövereistä kaiken luonnon tarkkailun keskellä. Itse luontokuvat ovat parasta Luhtaa ikinä ja luovat juuri oikeanlaista mystistä tunnelmaa ympärilleen. Jonkin asteisia vaikeuksiakin oli kuvausten yhteydessä ilmennyt, sillä kaupunkien ja ylipäätään asutusten mukanaan tuoma vitsaus, valosaaste tunkeutuu yllättävän tehokkaasti syrjäisemmillekin seuduille. Täydellinen pimeys on välttämätöntä tähtikirkkaita yöitä kuvattaessa. Valosaasteesta voisi jatkaa yleisempääkin kirjoitusta, sen verran ärsyttävä ilmiö on kyseessä maaseudullakin asuvalle. Turhaan läpi yön palavat pihavalot ovat äärimmäinen riesa niille, jotka nauttivat pimeässä vaeltamisesta.
Tekstiltään teos on varsin mainio; pohdintaa käydään välillä elämän varjopuolia tonkien, mutta myös luonnon tarkkailulle annetaan sijaa sopivassa suhteessa. Kuvan tekstin sommittelu sekä painojälki on priimaluokkaa. Sopivan lyhyt opus on luettu äkkiä, mutta houkutteleekin sitten palaamaan äärelleen useampaan kertaan.
9½/10
Maahenki [2009]
84 sivua
