Levypiknick III
Piparnakkelin haastelevy Dark Alleys Death With a Dagger -nimiseltä yhtyeeltä on sikäli mielenkiintoinen, että se yhdistelee musiikissaan kahta vanhan koulukunnan tyylisuuntaa toisiinsa, nimittäin sitä aitoa heavy metallia ja sitten punkkia. Itse bändi luonnehtii musiikkiaan osuvasta heavymetalpunkiksi. Voisin sanoa, että bändi soittaa enemmänkin heviä, jossa on paljon elementtejä punkista, varsinkin laulun osalta. Eniten yhtyeen musiikillisista edesottamuksista tulevat mieleen vanhat brittiläisen uuden aallon taitajat, eikä vähiten se Iron Maiden. Myös saundit on saatu ruuvattua hyvällä tapaa vanhankantaisiksi.
Lätty pyörähtää vauhdikkaasti käyntiin Lost in the Dark -nimisellä kipaleella, josta Iron Maiden vibat iskevät heti kärkeen. Varsin maukas aloitus siis. Kakkosbiisi War on selkeästi levyn kirkkainta antia loistavan tanakoine bassotteluineen. Levyn heikointa antia edustavat kolmas Still Burning ja viides Weekend Warrior jotka eivät kaikessa tylsyydessään yllä alun tasolle. Ensiksi mainittu taitaa olla hiukan punkimpi veto ja toiseksi mainitun pelastaa vain nopeasti kuultava puhtaan laulun suvantokohta. Levyn keskivaihe ei neljännen biisin, Heaven and Hellinkään kohdalla lupaa liikoja, mutta kyseinen virsi on kuitenkin astetta parempi kuin edellämainittu kaksikko. Loppua kohden sitten paraneekin taas; Antisocial Tendencies on varsin maukas menopala kööreineen kaikkineen, Waiting rokkaa vanhan kunnon Barathrumin Last Day in Heavenin malliin ja Journey to the End on sekin varsin ässä. Viimeisenä kuultava Spacetrain lupailee nimensäkin perusteella astetta psykedelisempää kamaa, jota se totta vieköön onkin. Hawkwindimäisyydessään se on albumin pisin raita ja kuuluu ehdottomasti myöskin levyn kärkikaartiin.
Kansitaide puhuu omaa kieltään albumin perinteikkään heavy metallin osalta ja siitä voidaan päätellä myöskin punkin olevan edustettuna. Oikeuksiinsa se pääseekin, onhan levy julkaistu ensisijaisesti vinyylimuodossa, tottakai. CD:täkin on toki saatavilla. Sanoituspuoli jää levyllä mysteeriksi, sillä niihin en saanut mahdollisuutta tutustua. Ilmeisesti kantaa otetaan jonkin verran, mutta kun en aivan tarkkaan ottaen tiedä mihin, niin jääköön ruotimatta. Kevympää fiilissanoitustakin on toki tarjolla. Miinusta levylle tuleekin lähinnä laulusta, joka ei aivan saumattomasti istu hardcoremaisuudessaan muun musiikin kanssa yhteen. Levy ei myöskään varsinaisesti esittele mitään mullistavaa eikä edes sisällä yhtäkään hittiä, mutta tasaisen varmaa laatua yhtye suoltaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että kyseessä on vasta DWaD:rin ensimmäinen täyspitkä julkaisu. Muusikoiden puolesta ollaan toki astetta kokeneemmalla alueella, sillä bändissä soittaa jannuja mm. Unkindista ja The Heartburnsistä. Tuotannosta, yleisestä asenteesta ja oivallisesta tyylitietoisuudesta yhtye saakin sitten kiitoksia ihan reilustikin. Hieman monipuolisuutta monotonisuuden tilalle, hieman tarttuvampia sävellyksiä ja vielä sitä kuuluisaa jotakin niin tästä saataisiin varmasti jotain mahtavaa aikaiseksi. Rahkeita ja edellytyksiä poppoolla on, siitä ei ole epäilystäkään.
Uutta materiaaliakin on ilmeisesti jo tuloillaan, ainakin DWaD:n myspaceen on ilmestynyt uusi kipale.
7½/10
1. Lost in the Dark
2. War
3. Still Burning
4. Heaven and Hell
5. Weekend Warrior
6. Antisocial Tendencies
7. Waiting
8. Journey to the End
9. Spacetrain
Prowler: bass
Spaceman: guitar
Jay "rabies" Bastard: guitar
Rättt the Animal: drums
STEEL: vocals
Deaf Forever [2009]
Myspace
Piparnakkelin juttu
Toinen Pandaluolan juttu
